”En ylipäätään jaksa enää loputonta itsensä kehittämistä ja valmistautumista elämään, joka alkaa vasta kun on kehittänyt itsensä kelpaavaksi. Haluan vain alkaa elää.” Tämä oivallus oli kuin paistinpannulla päähän lyönti! Ah, niin minäkin!
Hei, täällä ne italialaiset jäätelömaljat napannut kiitollinen ihminen ☺️ Kissan palvelijana kiinnostaisi, miten olet ratkaissut hiekkalaatikon ja sieltä leviävät irtohiekat kotonasi! Itsekin muutin juuri, ja edellisen asunnon täydellinen nurkkaus jäi taakseen, ja nyt olen yrittänyt keksiä kissaa ja itseäni miellyttävää ratkaisua hiekkalaatikolle! Onnea uuteen kotiin ja mukavia remonttiviikkoja 🩷
voin tarjoilla niistä herkkuja silloin kun olen yksin tai kaksin jonkun kanssa. Tajusin, että jokaista astiaa ei tarvitse omistaa kuutta, jotta niistä voi nauttia ❤️
Terveiset 86 neliön ahtaahkosta perheasunnosta. Mä näen tosi usein unia asunnoista ja taloista, jonne olen muuttanut siinä unessa. Niissä on isoja valoisia huoneita ja loputtomat mahdollisuudet, aina löytyy vielä yksi huone, josta en ole edes tiennyt.
Aamulla herään joskus vähän haikeana, olipa ihana talo.
Mietin joskus, että jos menettäisi kaiken omaisuutensa (tavaran), minkä menetys viiltäisi sydämessä ja mitä ilman oikeastaan pärjäisi ihan mainiosti? Vaikea tietää. Varmaan moni harmittaisi, mutta menisi ohi.
Olen wannabe minimalisti, mutta oikeasti melkoinen hamsteri.. Näitä on välillä vaikea sovittaa yhteen.
Mä olen samanlainen, minimalismissa on jotain joka kutsuu mun sielua, mutta yhtä lailla saan aitoa iloa kauniista tavaroista. Haluan nyt löytää tavan sovittaa nämä kaksi puolta yhteen!
Pidän kovasti tuosta ajatuksesta, jonka perusteella karsit kirjoja! Itsekin huomaan, että kirjahyllyni on eräänlainen elämän museo, jossa eri vaiheisiin kuuluneet kirjat seisovat muistuttamassa menneistä. Uusi elämänvaihe voi tosiaan alkaa ilman menneisyyden kirjapainolastia. 😄
Mäkin luovuin viime vuonna todellisesta unelmieni kodista, enkä olisi ikinä uskonut, että se kävisi nopeasti, kivuttomasti, itkemättä ja haikailematta. Se luku mun elämässä tuli vain niin kertakaikkisen valmiiksi! Joten: mä ymmärrän ratkaisusi aivan täysin ja tiedän, että se uusi alku on niin super!
Tavaroiden suhteen oon aikuisena huomannut sen, että miettii enemmän kokonaisuutta kuin yksittäistä tavaraa ja malttaa jopa olla lähtemättä siihen, että etsii esim. jotain tiettyä vaatekappaletta kaupungin kaikista kaupoista vain todetakseen (kiukkuisena ja väsyneenä tuntikausien etsinnän jälkeen), että no voih, ei sellaista ollut missään. Niin paljon hauskempaa mennä avoimin mielin johonkin liikkeeseen yleisesti pyörimään ja sitten se The Item vaan yhtäkkiä onkin siinä ja ehkä ihan eri olomuodossa kuin kuvittelin sen "täytyvän" olla.
Aah, ei vanheneminen itse asiassa ole all bad, kun tulee tällaisia valtaisia oivalluksia. :D
”En ylipäätään jaksa enää loputonta itsensä kehittämistä ja valmistautumista elämään, joka alkaa vasta kun on kehittänyt itsensä kelpaavaksi. Haluan vain alkaa elää.” Tämä oivallus oli kuin paistinpannulla päähän lyönti! Ah, niin minäkin!
❤️❤️❤️
Miten vaikeaa onkin nauttia matkasta, eikä tavoitella määränpäätä X
Hei, täällä ne italialaiset jäätelömaljat napannut kiitollinen ihminen ☺️ Kissan palvelijana kiinnostaisi, miten olet ratkaissut hiekkalaatikon ja sieltä leviävät irtohiekat kotonasi! Itsekin muutin juuri, ja edellisen asunnon täydellinen nurkkaus jäi taakseen, ja nyt olen yrittänyt keksiä kissaa ja itseäni miellyttävää ratkaisua hiekkalaatikolle! Onnea uuteen kotiin ja mukavia remonttiviikkoja 🩷
Ihanaa! Mä säästin kaksi itselleni,
voin tarjoilla niistä herkkuja silloin kun olen yksin tai kaksin jonkun kanssa. Tajusin, että jokaista astiaa ei tarvitse omistaa kuutta, jotta niistä voi nauttia ❤️
Terveiset 86 neliön ahtaahkosta perheasunnosta. Mä näen tosi usein unia asunnoista ja taloista, jonne olen muuttanut siinä unessa. Niissä on isoja valoisia huoneita ja loputtomat mahdollisuudet, aina löytyy vielä yksi huone, josta en ole edes tiennyt.
Aamulla herään joskus vähän haikeana, olipa ihana talo.
Mietin joskus, että jos menettäisi kaiken omaisuutensa (tavaran), minkä menetys viiltäisi sydämessä ja mitä ilman oikeastaan pärjäisi ihan mainiosti? Vaikea tietää. Varmaan moni harmittaisi, mutta menisi ohi.
Olen wannabe minimalisti, mutta oikeasti melkoinen hamsteri.. Näitä on välillä vaikea sovittaa yhteen.
Onnea uuteen kotiin!
Mä olen samanlainen, minimalismissa on jotain joka kutsuu mun sielua, mutta yhtä lailla saan aitoa iloa kauniista tavaroista. Haluan nyt löytää tavan sovittaa nämä kaksi puolta yhteen!
Pidän kovasti tuosta ajatuksesta, jonka perusteella karsit kirjoja! Itsekin huomaan, että kirjahyllyni on eräänlainen elämän museo, jossa eri vaiheisiin kuuluneet kirjat seisovat muistuttamassa menneistä. Uusi elämänvaihe voi tosiaan alkaa ilman menneisyyden kirjapainolastia. 😄
Linturuno on ihana. ❤️
Mäkin luovuin viime vuonna todellisesta unelmieni kodista, enkä olisi ikinä uskonut, että se kävisi nopeasti, kivuttomasti, itkemättä ja haikailematta. Se luku mun elämässä tuli vain niin kertakaikkisen valmiiksi! Joten: mä ymmärrän ratkaisusi aivan täysin ja tiedän, että se uusi alku on niin super!
Tavaroiden suhteen oon aikuisena huomannut sen, että miettii enemmän kokonaisuutta kuin yksittäistä tavaraa ja malttaa jopa olla lähtemättä siihen, että etsii esim. jotain tiettyä vaatekappaletta kaupungin kaikista kaupoista vain todetakseen (kiukkuisena ja väsyneenä tuntikausien etsinnän jälkeen), että no voih, ei sellaista ollut missään. Niin paljon hauskempaa mennä avoimin mielin johonkin liikkeeseen yleisesti pyörimään ja sitten se The Item vaan yhtäkkiä onkin siinä ja ehkä ihan eri olomuodossa kuin kuvittelin sen "täytyvän" olla.
Aah, ei vanheneminen itse asiassa ole all bad, kun tulee tällaisia valtaisia oivalluksia. :D
Mun kirjahylly on myös pitkälti sitä, millaista kirjallisuutta haluan lapseni saataville helposti. On siis klassikoita, mutta myös hyviä sarjakuvia
Mihin veit kirjat joista luovuit? Olen välillä tuskaillut sen kanssa että mihin niitä viedä jos on paljonkin kirjoja.
Kaverit kävi penkomassa ja loput vein kierrätyskeskukseen!