Marraskuun lookbook
Elokuvallisia verkkareita, palmikkoneuleita ja muuta, mitä olen ajatellut (liikaa) viime aikoina.
Dokumenttikuvaa siitä, mitä olen tehnyt kuluneella viikolla:
Enpä juuri keksi parempaa tapaa viettää pimeää, kylmää ja sateista marraskuun iltaa kuin koota herkkutarjotin, laittaa kynttilöihin tuli ja telkkarista pyörimään jokin elokuva tai sarja, josta tulee sisäisesti lämmin olo.
Itselleni sellaisia ovat kaikki Nancy Meyersin ja Nora Ephronin elokuvat, tv-sarjoista Hulluna sinuun ja alkuperäinen Frasier.
Herkkutarjottimelle suosittelen juuri nyt joulusuklaata, juustoa hapankirsikkahillon kanssa sekä klementiinejä, jotka kannattaa kuoria ja lohkoa valmiiksi kauniiseen kippoon. Ihan vain itseään varten.
Ilahduttaa, että 90-luvun leffoja ja sarjoja katsellessa villasukat ja harmaat verkkarit alkavat yhtäkkiä tuntua tyylikkäiltä. Kaikki näyttää coolimmalta 90-luvun sarjoissa, koska ihmiset nyt vaan olivat coolimpia ennen kuin some ja Botox keksittiin. Coolius nimittäin kulkee aina käsi kädessä epätäydellisyyden kanssa.
Meg Ryanin ja Helen Huntin verkkarit saavat minut tuntemaan oloni hieman paremmaksi siitä, että olen ollut verkkareissa ja villasukissa viitenä päivänä tällä viikolla. (On viikon viides päivä.)
Haluaisin löytää talveksi kuitenkin yhden kotiasun, jossa olo olisi hiukan eri tavalla chic. Näin Architectural Digestin sivuilla tämän kuvan Candice Bergenistä kotonaan vuonna 1979. Huomioikaa Candicen uskomattoman tyylikäs nilkkapituinen villamekko. Yhdistettynä harmaisiin villasukkiin, yes sir.
Toinen juttu kotivaatteiden unelmalistalla: lämmin ja pehmeä aamutakki (unelmoin tietysti kashmirista.) Kotonani on nimittäin tosi kylmä. Osittain siksi että vanhat ikkunat vuotavat ja osittain siksi, että välttelen pattereiden pitämistä päällä, koska ihoni ei kestä kuivaa sisäilmaa.
Kylmä ei muuten häiritse, mutta aamuisin tekee joskus tiukkaa nousta peiton alta. Miten ihana ajatus olisi sellaisina aamuina kietoutua kokovartalopehmeyteen!
Pari muuta kikkaa pehmeämpään ja lämpimämpään sängystä nousemiseen:
Laita illalla tohvelit sängyn viereen, niin että voit heti herätessäsi sujauttaa varpaat lämpöön. (Tämän kikan olen oppinut historiallisista pukudraamoista, jotka tapahtuvat 100-prosenttisesti vetoisissa kartanoissa. Tosin pukudraamoissa tohvelit sängyn viereen asettelee tietysti palvelija.)
Laita sängyn viereen lattialle lampaantalja tai pehmeä villamatto. Ajattele, että ensimmäisenä aamulla varpaasi kohtaavat tämän pehmeyden.
Nouse sängystä peittoon kääriytyneenä. Harhaile peitto harteilla keittiön pöydän ääreen tai sohvalle juomaan aamukahvia.
Nämä ovat suosikkitohvelini. Ostin edelliset vuonna 2020 - silloinkin oltiin sattunesta syystä paljon kotona. Kävelin ne viime keväänä puhki, joten nyt ostin uuden parin samaa mallia ilahduttamaan tulevia talvia. (Tiedoksi - nämä tohvelit tuntuvat aluksi tosi tiukoilta mutta muotoutuvat pian täydellisesti omaan jalkaan sopiviksi.)
Tohveleissa tärkeää: valitse aito villa. Näin joulun alla kaupat täyttyvät keinokuituisista tohveleista, jotka näyttävät kaupassa kivoilta ja voivat tuntuakin ensisovituksella mukavilta, mutta älä mene lankaan. Keinokuitutohvelit saavat jalat hikoilemaan, tuntuvat tukalilta, ikääntyvät rumasti ja ennen kaikkea alkavat hyvin nopeasti haista siltä kuin johonkin olisi piilotettu ruumis. (Halloween meni jo, loppuvuoteen haluamme kauhun sijaan cozy vibes.)
Koska toisinaan on poistuttava kotoa myös marras-joulukuussa, haluan poistua kotoa vain pehmeisiin ja lämpimiin neuleisiin pukeutuneena.
Juuri näillä main vuotta alan aina haaveilla täydellisestä valkoisesta palmikkoneuleesta. Tiedättekö sellaisesta, jossa voisi vaellella kumpparit jalassa pitkin Skotlannin nummia tai istua kaakaolla sveitsiläisessä hiihtokeskuksessa. Ei sillä, että tekisin kumpaakaan näistä asioista. Mutta siksi on kirjat, elokuvat ja vaatteet - niiden kautta voi elää monta elämää!
Olen haaveillut muhkeasta palmikkovillapaidasta vuosia, mutta useimmiten kun vedän palmikkoneuleen päälleni, peilistä ei katso rusoposkinen nummien skotlannitar vaan sumuisten vuorten gorilla.
Päätin, että tänä vuonna löydän vaatekaappiini täydellisen valkoisen palmikkoneuleen, vaikka joutuisin sovittamaan kaikki maailman valkoiset palmikkoneuleet. En joutunut, ainoastaan kaikki Helsingin keskustan valkoiset palmikkoneuleet.
Sovitin siis viime viikolla tuhat ja yksi palmikkoneuletta. Opin, että gorillaviba liittyy nimenomaan paksuihin palmikoihin ja varsinkin muhkeisiin hihoihin. Päätin siis, että omalla kohdallani muhkea palmikkovillapaita on kiva ajatus, mutta käytännössä minun kannattaa kääntää katseeni kohti ohuempia neuleita ja sirompia palmikoita.
Ja lopulta se löytyi, täydellinen klassinen palmikkoneule! Tämä Polo Ralph Laurenin neule on ihanan pehmeää villa-kashmirsekoitetta. Tykkään siitä, että neuleessa on kaulukset, koska se tuo neuleeseen aavistuksen sporttisuutta ja siten vähän kontrastia “runotyttö villasukissa” -viboihin. (Olen jo runotyttö villasukissa, joten pyrin tuomaan pukeutumiseeni aavistuksen särmää.)
Tällaisen ohuemman neuleen voi myös pukea bleiserin alle klassiseen Ralph-tyyliin (kukaan ei taida kerrospukeutumista kuin se mies.) Fiilis on toki eri kuin muhkeassa kalastajaneuleessa, mutta ohuempi neule on paljon monikäyttöisempi.
Tämä neule on Polo-klassikko ja vuodesta toiseen tuotannossa, ja siitä on monta eri versioita. Bongasin juuri nyt hyvästä alesta o-kaula-aukollisen, v-kaula-aukollisen ja napitettavan villatakin. Tämä rugby-kauluksellinen versio on monesta paikasta jo loppuunmyyty, mutta täällä oli vielä joitain kokoja jäljellä.
Marraskuun vaatteista olisi mahdotonta puhua puhumatta pyjamista. Pyjamat ovat minulle samalla tavalla heikko kohta kuin astiat, erilaiset korit, teekupit ja vanhanaikaiset asetelmamaalaukset. Aina, kun näen hienon, ajattelen, että kai sitä nyt vielä yhdelle on tilaa…
(Onneksi pyjamia saakin olla useampi, koska niitä pitää pestä usein.)
Suosikkipaikkani ostaa pyjamia on Lindex - olen vuosien saatossa ostanut monessa eri värissä näitä kreppipuuvillapyjamia. Ne ovat kohtuuhintaisia mutta laadukkaita ja kestävät kokemukseni mukaan jatkuvaa pesemistä hyvin.
Ja mikä tärkeintä, Lindexin pyjamahousuissa on reisille ja pepulle tilaa! Ällistyttävän moni pyjamavalmistaja tekee housuistaan kapeita ja suoria, ja mikäänhän ei ole turhempaa kuin pyjama, joka puristaa.
Tykkään Lindexillä myös siitä, että housut ja paidan saa ostaa erikseen, koska itse en ainakaan käytä ylä- ja alaosissa samaa kokoa.
Tärkein vinkkini on ostaa vain puuvillasta tai pellavasta valmistettuja pyjamia. Tosin trikoopyjamia vältän puuvillaisinakin, koska trikoo lörähtää helposti pesussa. Polyestersatiinisen pyjaman antaisin lahjaksi korkeintaan Trumpille tai Putinille - kamala materiaali, joka onnistuu olemaan samaan aikaan hiostava ja kylmä.
Silkki on ajatuksena ihana, mutta pyjamia pitää pestä usein, ja silkin peseminen on aina vähän hässäkkä.
Olen periaatteessa pyjamien ostokiellossa, mutta keksin yhden porsaanreiän: minulla ei ole vielä joulupyjamaa. Olen vakavan ja pitkällisen harkinnan jälkeen tullut siihen tulokseen, että ihmisellä saa olla joulupyjama. Etenkin jos on ihminen, joka rakastaa sekä joulua että pyjamia.
Joulupyjamiin liittyy paljon ikävää kertakäyttöulttuuria - huonolaatuiset polyesterpyjamat tai se, että koko perheelle pitää ostaa joka joulu uudet mätsäävät setit vain valokuvia varten. Mutta jos ostaa yhden kunnollisen joulupyjaman, samaahan voi käyttää monta vuotta. (Eikä suinkaan pelkästään jouluna - eihän joulukoristeista tai glögistäkään nautita vain aattona, vaan koko marras- ja joulukuun!)
Tämä perinteinen ruudullinen pyjama pitää tällä hetkellä kärkisijaa joulupyjamaehdokkaakseni, mutta kiinnostaa myös tämä todella söpö gingham-ruudullinen, jossa on hauskat yksityiskohdat kauluksissa ja lahkeissa.
Taas kerran Substack huutaa, että post too long for e-mail. Se on minulle merkki, että on aika lopettaa tältä erää. Tänään aion tehdä erityisen hyvät eväät sohvalle, sillä pitkään odottamani Guillermo del Toron Frankenstein-elokuva saapuu vihdoin Netflixiin. Siltä en kyllä odota kummoisempaa tyyli-inspiraatiota, mutta olen aina valmis yllättymään.
Ihanaa marraskuista viikonloppua! Olkoot klementiininne mehukkaita, villasukkanne lämpimiä ja verkkarinne pehmeitä.
Tämä kirjoitus sisältää affiliate-linkkejä.
Ah. En tiedä oliko tässä yhtään kohtaa, joka ei ois ollut kuin suoraan mun ajatuksista. Nyt tekee mieli viettää tää vapaapäivä katsoen leffoja verkkareissa ja villasukissa peiton alla, vaikka aioin kyllä lähteä kaupungille.
Mun vaatekaappi on talvella täynnä merinovillaa, kasmiria ja alpakkaa. Täydensin sitä just merinosilkkisillä (alus)paidoilla ja oon kerrostanut niiden päälle mekkoja ja puseroita. Merinoverkkarit on mun mielestä talven ihanin kotivaate.
Rakastan sitä, että arvostat luonnonmateriaaleja ja vaatteiden kestävyyttä! Kaipaisin niin muutosta someen kertakäyttökulttuurista ja kuluttamisesta siihen suuntaan, että käytetään jo omistettua ja korjataan vanhaa. Ei jatkuvasti tarvitse ostaa uutta ja tehdä ost est videoita.. Ihanaa marraskuuta sinulle🫶🏼