Kadonnutta joulufiilistä etsimässä

Vietitpä joulua yksin, kaksin tai sukulaisilta toisille kaahaten, ehkä hyvän joulun salaisuus on kaikille sama.

Joulufiilikseni on ollut tänä vuonna kateissa. Minulla, joka yleensä alan jo marraskuussa kuunnella joululauluja ja maltan hädin tuskin odottaa joulukuuhun ennen kuin joulupuu on rakennettu olohuoneeseen.

En ole ripustanut jouluvaloja. En ole juonut kuppiakaan glögiä tai syönyt yhtään piparia. En ole katsonut ainuttakaan elokuvaa, jossa stressaantunut uranainen löytää joulun todellisen sanoman kuuman eläinlääkärin lihaksikkaasta syleilystä. En ole hankkinut edes joulukalenteria!

(Kamalaa: en ole myöskään muistanut tänä vuonna jakaa teille joulusoittolistaani, joten teen sen nyt tässä. Joulufiilistä ja tunnelmaa ilman kliseitä… tai ehkä ihan pari kliseetä. On sentään joulu. Olen taas tänä vuonna lisännyt listalle uusia biisejä.)

Kaikista kummallisinta oli se, etten ollut vieläkään pystyttänyt joulukuusta olohuoneeseen. Rakastan nimittäin harvoja asioita yhtä ehdoitta kuin rakastan joulukuusia. Ajatella, että kerran vuodessa sitä saa elää arkeaan valoa loistavan puun äärellä. Jokaisesta aamukahvista tulee aavistuksen taianomainen, kun sen saa juoda kuusen valojen loisteessa.

Olen monena iltana pohtinut, olisiko tänään se ilta, kun haen kuusen ja koristeet varastosta. Mutta joka kerta vastaukseni on ollut sama: meh.

Mainitsin tästä ystävälleni ja hän, ärsyttävässä tarkkanäköisyydessään, kysyi: mitäköhän tossa on taustalla?

No, tietysti. Olin vältellyt niitä epämukavia tunteita ja ajatuksia, joita joulu kaikessa ihanuudessaankin saattaa usein herättää. En halunnut ajatella, miten monena jouluna olen kuuseen koristeita ripustaessani lausunut universumille toiveen, että seuraavana jouluna en koristelisi kuusta yksin.

Mietin monien joulujen kireää ilmapiiriä ja riitoja, kiirettä, marketin kassajonossa tiuskivia ihmisiä, tyhmiä viime hetken paniikkilahjaostoksia. Mietin itseäni koristelemassa kuusta yksin ja toisaalta perheellisiä ystäviäni kaahaamassa minuttiaikataulu lasissa ympäri Suomea sukulaisten luokse, ja tulen siihen tulokseen, että ehkä tilanteesta riippumatta meille kaikille hyvän joulun salaisuus on sama:

Päästetään irti odotuksista. Päästetään irti siitä, millainen joulun pitäisi olla.

Lapsena joulun kiihkeimmät odotukset liittyivät lahjoihin, ja voi sitä pettymystä jos paketista ei paljastunut sitä mitä kaikkein eniten toivoi. Mutta aikuisena jouluun kietoutuvat odotukset ovat paljon monimutkaisempia ja kipeämpiä. Niihin liittyy kaikenlaisia ajatuksia siitä, olenko onnistunut vai epäonnistunut - vanhempana, lapsena, ystävänä, elämässä…

Olisihan se ihanaa, jos joulua saisi viettää kartanossa, johon koko (hyväntuulinen) suku kerääntyy antiikkisten glögilasien äärelle (kukaan ei juo liikaa). Joku soittaa pianoa (ei epävireessä), lapset laulavat hellyyttävästi (kukaan ei itke) ja takassa loimuaa tuli (halot eivät ole kastuneet vajassa). Ja tietenkään jouluna ei koskaan sada vettä, kuten juuri nyt…

Mitä kiihkeämmin ajattelen millainen joulun pitäisi olla, sitä epäonnistuneemmaksi tunnen oloni, kun niin ei ole.

Tajusin olleeni hölmö. Kuusen valot ovat aivan yhtä kauniit, vaikka niitä katsoisi yksin. Päästän irti siitä ajatuksesta, että asioiden pitäisi olla jotenkin muuten kuin ne juuri nyt ovat, tai että joulun pitäisi olla jotain muuta kuin se minulle tänä vuonna on.

Loppujen lopuksihan joulussa tärkeintä on vain yksi asia. (Suklaa.)

Päästän irti siitä ajatuksesta, että jouluna kaiken pitäisi olla täydellistä tai tapahtua juuri oikeassa järjestyksessä ja oikealla tavalla.

Päästän irti siitä harhasta, että maailma pitää - tai että sen edes voisi - saada valmiiksi ennen lomaa.

Ja siitä, että kotona täytyisi olla täydellisen siistiä ennen kuin voi rentoutua. Kynttilänvalossa kukaan ei huomaa, olenko imuroinut.

Kuusi on nyt pystyssä. Huomaan, että olen päästänyt irti tarpeeksi painavasta taakasta, jotta joulufiiliksellä on tilaa tulla.

Nämä asiat auttoivat minua löytämään kadonneen joulufiiliksen:

Pesin ja silitin pyjaman valmiiksi pyhiä varten.

Olen valinnut ne kirjat, jotka aion lukea lomalla (Jonas Hassen Khemirin Siskokset, Daisy Goodwinin Diva ja Edith Whartonin Viattomuuden aika.)

Tein ihan rehellisen kaamosmasennusostoksen: ostin nämä paljettiballerinat siinä toivossa, että ne toisivat vähän loistoa ja hohdokkuutta pimeyden keskelle. Aion tästä eteenpäin mennä kaikkialle ne laukussa ja vaihtaa ovella ulkosaapikkaat kimaltaviin pikkukenkiin.

Joulun klassikkoelokuva Elfistä muistan, että the best way to spread Christmas cheer is to sing loud for all to hear. Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksia järjestetään vielä ympäri Suomen, mutta aika hyvin tunnelmaan pääsi silläkin, kun laitoin kotona parhaat joulubiisit soimaan ja hoilotin mukana. Eiköhän siinä joulun henki koskettanut naapureitakin.

Jouluvalot päätin tänä vuonna skipata, niiden ripustaminen tuntui liian vaivalloiselta.

Sen sijaan vaihdoin sänkyyn joululakanat. Näistä ruudullisista lakanoista kysytään aina - ne ovat Newportilta.

Askartelin helppoakin helpomman ovikoristeen. Sidoin yhteen nipun marketin eukalyptuksen oksia ja laitoin nippuun satiininauhan, rusetin ja yksinkertaisen joulukoristeen. Noita rusetteja askartelin viime vuonna liukuhihnahengessä, joten nyt niitä on kaapissani valmiina erilaisia lahjoja ja koristeita varten. Esimerkiksi täällä on ohje.

Tänään treffasimme ystävän kanssa kahvilassa vaihtamassa joulupaketit. Ekbergin jouluvalot ja koristeet ilahduttivat, samaten kahvilassa levähtävät joululahjashoppailijat ja toisiaan tapaavat ystävät (olivat selvästi samalla asialla kuin me). Tunnelmallista!

Bulevardilla päin kannattaa muistaa myös Sinebrychoffin kotimuseo, jonne somistetaan joka vuosi oikein herraskainen vanhan ajan joulu. Olen käynyt siellä monena vuonna virittäytymässä joulutunnelmaan.

Viimeiseksi: olen tietenkin ajatellut ruokaa. Fiilistellyt sitä. Haaveillut siitä. Ajattelin skipata kaikki paineet jouluruokaan liittyen ja tehdä vain ne jutut, jotka tuntuvat hauskalta tehdä.

Aattoiltana haluan ehdottomasti lohileivän ja lasin kylmää kuohuvaa.

Käyn ostamassa Hakaniemen hallista juustoja ja valikoin niiden kanssa erityisen hyvän punaviinin, vähän kalliimman kuin normaalisti raaskisin.

Joulupäiväksi ostan konvehtirasian kokonaan itselleni. Aion tehdä konvehtirasian valinnasta Suuren Tapahtuman. Olen jo valmiiksi innoissani.

Aatoksi leivon baskilaisen juustokakun, jota äiti erityisesti toivoi. Reseptini löydät Instagramista.

Saaristolaisleipää teen jos jaksan ja huvittaa. Jos ei, saahan sitä kaupastakin, ja jos ei saa, niin sitten ollaan ilman. Joulu tulee silti.