Hyvää uutta vuotta (kyllä, edelleen)
Haluaisin uskaltaa enemmän, kaikesta huolimatta.
Hyvää uutta vuotta!
Viimeksi tänään joku vastasi tähän toivotukseen hieman pisteliäästi hyvää tätä vuotta, ja hämmennyn joka kerta. Siis tämä vuosihan on edelleen uusi, kuin pakasta vedetty! Lähes käyttämätön ja erittäin hyvässä kunnossa. Ihanaa! Minusta koko tammikuun ajan voi ja kannattaa toivottaa hyvää uutta vuotta.
Miten uudenkarhea vuotenne on käynnistynyt? Ystäväni Mikko soitti 1. tammikuuta kello 10.30 ja sanoi kuvittelepa, tätä vuotta on kulunut jo monta tuntia, eikä vieläkään ole tapahtunut mitään pahaa.
Nauratti.
Erään kiinalaisen uskomuksen mukaan vuoden ensimmäiset 12 päivää määrittävät, millainen loppuvuodesta tulee. Oma starttini ei ole ollut kummoinen - olen lähinnä lojunut kotona verkkareissa, potenut vatsakipua ja siivonnut. Mutta en sellaisella inspiroivalla tavalla, jossa karsitaan turhaa tavaraa ja järjestellään kaappeja ja mietitään, millaista arkea haluaisi elää.
Sen sijaan olen vain yrittänyt taltuttaa arkista pyykki- ja tiskikaaosta, jota olen jostain syystä viime aikoina vetänyt puoleeni, jotta pääsisin vihdoin aloittamaan tuon inspiroivan uuden vuoden siivouksen.
Onneksi ajatukset ovat kuitenkin enimmäkseen tiskien sijaan uudessa alussa. Kaikkien ihmisten olemus tuntuu jotenkin hieman kevyemmältä.
En ole vieläkään päättänyt uudenvuodenlupaustani, mutta olen miettinyt edessä olevaa vuotta paljon.
Suurin toiveeni uudelle vuodelle on uusi koti. Nykyinen kotini on kauniimpi, erityisempi, tilavampi ja toimivampi kuin koskaan uskoin itselleni mahdolliseksi, mutta jo jonkin aikaa on tuntunut siltä, että haluan hieman erilaisen arjen, pois vilinästä.
Nostin uudenvuodenaattona ystävän new age -korttipakasta kortin, jolta pyysin neuvoa kodinvaihtoasiassa. Neuvo oli erinomainen. Referoituna: kiinnitä kaikki huomiosi siihen mitä haluat, älä siihen mitä et halua. En siis ole miettinyt viime päivinä korkoja ja asuntomarkkinoita, vaan puulattioita ja helmalakanoita, seinämaalien sävyjä, sitä että näkyisipä tulevastakin ikkunastani taivas.
Muutakin olen miettinyt. Haluaisin löytää kadonneen kokkausinspiraationi ja tehdä taas enemmän ruokaa.
Haluan nauraa niin paljon kuin mahdollista.
Haluan oppia laittamaan tavarat paikoilleen heti kun olen käyttänyt niitä, jotta minun ei tarvitsisi siivota koko ajan.
Haluan ottaa enemmän valokuvia ihmisistä ja vähemmän ruoka-annoksista.
Tahtoisin vuonna 2025 tehdä asioita vieläkin tietoisemmin. Katsoa elokuvaa, kun katson elokuvaa. Syödä, kun syön. Kävellä, kun kävelen.
Kun avaan kännykän, haluaisin tehdä sen siksi että minulla on jokin syy, en vain siksi että siitä on tullut tapa. Turhan scrollailun ja turhien uutisten selailun haluaisin karsia aivan minimiin.
Olen jo vuosia ajatellut, että voi kunpa oppisin vaimentamaan sen äänen sisälläni, joka sanoo sinä et kelpaa, sinä et voi, sinä et ansaitse. Nyt olen tajunnut, että ehkä olenkin lähestynyt asiaa väärältä kantilta. Kenties en voi vaimentaa sitä ääntä, mutta voin uskaltaa tehdä asioita siitä äänestä huolimatta. (Ja ehkä juuri sen, tekemisen ja uskaltamisen myötä, se ääni alkaakin hiljalleen vaieta.) Haluaisin uskaltaa enemmän, kaikesta huolimatta.
Haluaisin yhä harvemmin etsiä vastauksia tuolta jostain - muiden mielipiteistä, kaupoista, internetin kaikkien alojen guruilta. Antaa yhä useammin mahdollisuuden sellaiselle ajatukselle, että ehkäpä minulla onkin jo kaikki mitä tarvitsen hyvään elämään.
Vuodelta 2025 toivoisin yhtä ihmettä, mitä nöyrimmin: että löytäisin vihdoin jotain helpotusta vakavaan vatsalihasten toimintahäiriöön, joka vaikeuttaa elämääni melko lailla.
Uuden vuoden kohdalla mietimme aina asioita, joita haluaisimme aloittaa tai lopettaa, mutta mitä haluaisin jatkaa?
Haluan tietenkin lukea, tänä vuonna ehkä vielä enemmän kuin viime vuonna. (Kaikille, jotka ovat kyselleet vinkkejä siihen, miten voisi oppia uudestaan lukemaan kirjoja - pysykää linjoilla, uutiskirje aiheesta tulossa!)
Haluan tänäkin vuonna järjestää kahvihetkiä, illanviettoja ja juhlia. Nykyisessä kodissa vai jossain ihan muualla? Pane parastasi, 2025.
Haluan jatkaa säännöllistä elokuvissa, taidenäyttelyissä, oopperassa ja teatterissa käymistä. Konserteissa voisin käydä enemmän, selvittää ahkerammin mitä kaupungissa tapahtuu. Kulttuuri pitää mielen terävänä.
Toivon tällekin vuodelle paljon pitkiä kävelyitä, pitkiä puheluita ystävien kanssa, pitkiä illallisia ja hetkiä, kun tuntuu, ettei kenelläkään ole kiire minnekään.
Aloin joulukuussa käydä taas säännöllisesti kuntosalilla ja pilateksessa, ja siitä on tullut fantastinen olo. Tuntuu, että niskasta ja hartioista on sulanut kilokaupalla kipua. Sitä haluan siis ehdottomasti jatkaa ja priorisoida vieläkin enemmän.
Ja tietenkin haluan myös jatkaa tämän uutiskirjeen kirjoittamista. Säännöllinen kirjoittaminen on tehnyt minut hyvin onnelliseksi ja tuntuu kuin olisin herännyt vuosien koomasta. Valtava kiitos myös kaikille teille aivan huikeasta vastaanotosta - teitä tilaajia on jo yli 7000!
On ollut ihanaa huomata, että en ole ollut ainoa, joka kaipaa pidempiä tekstejä ja asioiden äärelle pysähtymistä. Kuulisin myös todella mielelläni, mistä aiheista haluaisitte lukea uutiskirjeessä vuonna 2025!
Muutamia ilahduttaneita asioita viikon varrelta…
Avasin Japanista tuomani uudenvuoden ennustuksen. Google Translatorin mukaan luvassa on “lots of good things” ja “good luck this year”. Pian ennustuksen avattuani tilasin kyydin uudenvuodenjuhliin ja taksisovellukseeni plärähti heti ilmoitus:
Lucky you! You’ll be riding in a nicer car today.
(Niille jotka miettivät: auto oli Tesla.)
Ennustuksessa oli merkkipari, jolle Google antoi kolme eri käännöstä: second hand, friendship, Kyrgyzstan. Ajattelin, että huh, taitaa olla melkoisen jännittävä vuosi tulossa. Kiinan ja japanin osaajat Instagramissa osasivat tosin kertoa, että tässä yhteydessä merkkipari tarkoittaa “toiseksi parasta onnea”.
Aion hylätä tämän ennustuksen ja pitäytyä tiukasti siinä uskossa, että minua seuraa tänä vuonna vain paras onni. Googlasin kuitenkin varmuuden vuoksi kuvia Kirgistanista. Näyttää upealta. Paljon vuoria ja hevosia.
Vietimme uudenvuodenaattoa alkoholittomasti. Tämä Copenhagen Sparkling Tea on ehdottomasti paras alkoholiton kuohuva, jonka olen löytänyt (usein parhaita ovatkin ne, jotka eivät edes yritä olla “viinejä”). Hieman hintava, mutta jos juhlaan voi ostaa parempaa viiniä, miksei parempaa holitontakin?
Vuoden 2024 lempi-tv-sarjani oli In Vogue: The 90s, joka on dokumenttisarja Vogue-lehdestä 90-luvulla. Se kertoo paitsi muodista, yhtä lailla kulttuurista, musiikista ja ajan hengestä. Sarja oli tehty fantastisen hyvin ja haastateltavaksi oli saatu jotakuinkin kaikki. Rakastin tätä sarjaa niin paljon, että säästelin viimeisiä jaksoja - en halunnut sen loppuvan ikinä!
Ystäväni suositteli minulle tämän perusteella The Super Models -dokkarisarjaa, joka oli itseltäni jotenkin mennyt ohi (kiitos Laura!). Se kertoo Naomi Campbellin, Cindy Crawfordin, Christy Turlingtonin (lempparini) ja Linda Evangelistan uskomattomasta urasta 90-luvulla. Katsoimme ekan jakson uudenvuodenaattona ja loput olen tuijotellut tässä vuoden ensimmäisinä päivinä. Erittäin hyvä valinta vuoden ekaksi katselukokemukseksi.
In Vogue: The 90s löytyy Disney+ -palvelusta.
The Super Models löytyy Apple TV+-palvelusta.
(Lisäksi katsoin, löytyisikö Cindy Crawfordin jumppavideo YouTubesta. Löytyy. Muistan, että ystävälläni oli tämä video, kun olimme ala-asteella ja sen tahtiin jumpattiin vantaalaisessa olkkarissa. Osa liikkeistä näytti nykytiedon valossa hieman epäilyttäviltä, mutta ysärillä osattiin kyllä kuteet ja musiikki. Ehkä tästä inspiraatiota uuden vuoden fitnekseen? No ainakin hiuksiin! Olen jo ostanut jumbokokoiset tarrarullat.)
Tämän myötä, vielä kerran: hyvää vuotta 2025! Toivon että saat juoda monta cappuccinoa aurinkoisella terassilla ja silittää ainakin kerran koiranpennun mahaa. Ennen kaikkea toivon, että suurin toiveesi toteutuu.
Aah, perjantain dopamiiniryöppy! Kiitokset Eeva tästä uutiskirjeestä. Tuntuu vähän samalta kuin olisi löytänyt ystävän käsin kirjoittaman kirjeen yllätyksekseen raketti -ja alennusmyyntimainosten joukosta postilaatikosta <3 Tulkoon uusi vuosi ja olkoon se antelias rakkauden, ilon, kulttuurin ja kaiken hyvän suhteen! Lämpimästi, Elina (P.S. Linda Evangelista oli mun suosikki tästä kvartetista.)
Kiitos tästä ja edellisistä kirjeistä! Niitä on ollut ihana lukea ja olen saanut niistä paljon ajatuksia tai ajatuksenalkuja. Osaat taitavasti muutamalla sanalla antaa hahmon mietteille, jotka ovat vielä omissa ajatuksissa jäsentymättömiä. Kiitos siis! ♥️
Kirjat ja lukeminen kiinnostaa kovasti! Olen ryhtynyt ihmiseksi, joka ostaa kirjoja omaksi lainaamisen lisäksi (Suomen kirjastolaitos on suurenmoinen ja enkä uskalla kuvitella elämääni ja yhteiskuntaa ilman sitä). Voi kun tuntuu erityiseltä ja ylelliseltä ostaa kirjoja, asetella ne hyllyyn ja poimia luettavaa omasta, toistaiseksi vielä pienestä kokoelmasta. Olen hassusti ajatellut, että ne ovat toisenlaisia ihmisiä, jotka ostavat kirjoja, että se ei olisi minun elämääni ja maailmaani. Suureksi osaksi se selittynee luokkataustalla, joka on oma, iso aiheensa. On vaan hätkähdyttävää, miten monella eri tavalla elämänhistoria näkyy ja kuinka lujassa lapsena omaksuttu identiteetti ja käsitys paikasta maailmassa ovat.
Asian toinen puoli on, että nelikymppisenä voi vielä (tai ehkä se on nimenomaan oikea hetki) löytää uutta ja asemoida itseään uudelleen.